En tiedä, miksi olen Kontulan kirjastossa, mutta täällä on epämukavimmat kirjaston tuolit, joissa olen istunut. Tuoli on samanvärinen kuin kirkkojen suruliinat ja saman tuntuinen kuin hiekkapaperi. Nousen, laitan kirjan takaisin sinne, mistä sen otin, ja kävelen ulos. Kontula on harmaa, eikä se johdu vain vuodenajasta. Ilma tuoksuu tupakalta ja kaupungilta. ”Äiti, tuleeko meille koskaan enemmän lapsia?” …