On ihminen. Pidät ihmisestä. Tahdot olla ihmisen kanssa, nauraa hänen kanssaan, hymyillä, vitsailla. Vietät aikaa hänen kanssaan, kaikki on hyvin.
Sitten on toinen ihminen, josta pidät myös. Eikö olisi mukavaa viettää aikaa oikein ystäväporukalla?
Ei. Koska nuo kaksi ihmistä eivät tule toimeen keskenään. Eivät vain tule.
Et voi saada heitä ystäviksi. Mitä voit tehdä? No, voit olla tekemättä mitään, valita jomman kumman ja unohtaa toisen. Tai sitten voit leikkiä jumalaa, kaikkien kaveria, joka on tasapuolisesti jokaisen kanssa. Et sano mitään ketään vastaan. Olet kaikkien puolella, taistelukentän keskellä.
Tietenkin minä menin ja aloin leikkimään jumalaa. Tai siltä se ainakin tuntuu. Minulta vaaditaan yhtä suuret voimavarat kuin jumalolennoilla. Minun pitäisi olla tasan tarkkaan puolet toisen kanssa ja puolet toisen kanssa. Jos olet toisen kanssa kauemmin, välität hänestä enemmän. Sinun pitää olla puolueeton. Molemmat puhuvat pahaa toisistaan, mutta et saa mennä mukaan, se olisi kaksinaamaista. Sinun pitää kuunnella, kun ystäviäsi haukutaan, etkä voi sanoa mitään. Voit pyytää lopettamaan, mutta usein se tulkitaan puolustukseksi ja välittämiseksi enemmän haukuttavasta. Voisit haukkua molempien kanssa toista osapuolta, mutta kenen omatunto kestää sitä?
Kuinkakohan monta vuotta? Joku, kerro minulle, montako vuotta. Olen väsynyt. Väsynyt siihen, etteivät ihmissuhteet toimi. Aivan sama, kuinka paljon yritän, ne toimivat päivä päivältä huonommin. Sitten yritän enemmän. Kulutan kaikki voimani turhaan taisteluun. Olen jo liian väsynyt ja turhautunut. Tahtoisin vain valita toisen ja unohtaa toisen, mutta se ei toimi niin. Olen ystävä molempien kanssa. En tahdo, enkä voi, vain unohtaa tärkeää ihmistä elämästäni.
Olen väsynyt. Sen näkee. Lipsun, rikon sääntöjä. Olen puhunut molemmista pahaa, myönnän. Ihmettelen, jos minusta ei ole puhuttu pahaa molemmilla puolilla. Olen viettänyt enemmän aikaa toisen kanssa. Olen ollut huono ystävä.
Minusta tuntuu, että minä yritän niin kovin olla kiltti ja mukava kaikille, mutta kukaan ei yritä olla mukava minulle. Kukaan ei ole taistellut minun puolestani. Kuka on taistellut minun kanssani tai minun vuokseni? Antanut minulle lepotauon? Saanut minut voimaan hyvin? Kertonut tarinoita jostain aivan toisesta maailmasta, kun minua ahdistaa tämä maa?
Aiemmassa taistelussa minulla oli sellainen ystävä. Taistelutoveri. Mutta nyt hän on toinen osapuoli tässä uudessa sodassa.
Kuvittelin aina, etteivät ystävyyssuhteet toimi näin. En tiennyt, että ihmissuhteet ovat ikuista tasapainoilua veitsen kärjellä. En tiennyt, että olisin paha ihminen, jos viettäisin sen verran aikaa kun haluan niiden ihmisten kanssa, jotka tahdon seurakseni. En tiennyt, että ihmissuhteet vievät näin paljon voimaa, aikaa ja energiaa. Luulin, että ihmiset ovat iloisia, onnellisia ja nauravat vitseille. Jos olisin tiennyt, millaisia ystävyyssuhteet ovat oikeasti, olisin jäänyt sänkyyn ja nukkunut loppuelämäni.
Minulla on paha tapa imeä muiden tunteita itseeni. Jos joku on iloinen, minä hihkun onnesta mukana. Jos joku on surullinen, minä itken hänen kanssaan. Jos joku on vihainen, minä ahdistun ja olen mieli maassa. Jos joku on satutettu, minä haluan korjata hänet. Ongelma on siinä, että olen pieni, heikko, enkä voi tehdä mitään. Olen oppinut, että kun mokaa, sitä ei saa hyvitettyä. Kun satuttaa, ei voi korjata. Kun ahdistaa, joutuu itse halaamaan itseään ja kertomaan, ettei kyseessä ole kuin väliaikainen tunne. Olen oppinut, että vaikka leikkii jumalaa, ei muutu sellaiseksi. On yhä vain pieni ihminen.
Tämä on avunhuuto kenelle tahansa, joka kuulee. Tämä on heikko kuiskaus, johon ei uskota kenenkään vastaavan. Tämä hiljainen hyväksyminen sille, että kukaan ei välitä. Koska kukaan ei välitä sinusta, sinun pitää välittää itsestäsi. Sinun pitää itse hoivata itsesi kuntoon. Sinun pitää olla hyvä ystävä muille, koska ihailet sellaisia ihmisiä. Sinä yrität pitää maailmaa kasassa, vaikka olet pieni ja heikko ja kovin yksinäinen tällaisina iltoina, kun pimeä on tahmeaa ja pilvet peittävät jokaisen tähden taivaalla.