Saniainen

Yhtenä yönä minä näin uudenlaisen unen. Unessani minä kerroin tarinan, enkä minkä tahansa tarinan. Kristillisen tarinan. Tässä hieman paranneltu versio siitä.

*

Mies suunnitteli nuoremmalle ystävälleen yllätyssyntymäpäiväjuhlia.

Hänen suunnitellessaan hänen talonsa oveen koputti joku. Siellä oli hänen ystävänsä, juuri se jolla oli syntymäpäivät tulossa. Mies päästi hänet sisälle. Nuorempi heistä oli allapäin ja hän kertoi surunsa toiselle, joka kuunteli tarkkaavaisesti. Tämän lopetettua mies halasi häntä ja lausui: ”Piristy ystäväni, minä olen suunnitellut sinulle yllätystä, joka tulee tekemään sinut hyvin iloiseksi.”

Nuorempi tahtoi heti saada pieneen vihjeen tai nähdä merkin yllätyksestä, mutta mies vain kehotti toista odottamaan ja luottamaan häneen.

Seuraavana päivänä mies oli valmistanut kaikki ruuat valmiiksi juhlia varten ja koko talo tuoksui herkulliselta.

Silloin oveen kolkutettiin. Siellä oli jälleen hänen ystävänsä, joka itku kurkussa sanoi: ”Minulla on niin kamala olo, voisitko antaa minulle yllätykseni nyt, niin olisin iloinen?” Mutta mies ei voinut yhtäkkiä vetäistä yllätysjuhlia takataskustaan, joten hän kehotti pientä ystäväänsä olemaan kärsivällinen ja vain luottamaan häneen.

Kolmantena päivänä mies oli koristellut talonsa ja nyt se tuoksui herkulliselta sekä näytti upealta.

Illalla ovelle ilmestyi taas ystävä kyyneleet silmissään ja tahtoi saada yllätyksensä nyt, jotta ei olisi niin kauhean surullinen. Mieheltä puuttui vielä juhlavieraat, joten hän kehotti kolmannen kerran ystäväänsä olemaan kärsivällinen ja luottamaan häneen.

Silloin ystävä kiukuspäissään tokaisi: ”Ei sinulla mitään yllätystä ole, kun et voi siitä edes merkkiä antaa. Ilkeyttäsi vain minua kiusaat!” Nuoremman marssittua ulos mies jäi hetkeksi kummastelemaan, eikö hän tosiaan ollut huomannut merkkejä, jotka oli kirjoitettu kaikkialle hänen taloonsa.

Neljäs päivä koitti ja juhlavieraat saapuivat. Kaikki oli päivänsankaria vaille valmista. Mies lähetti ihmisiä hakemaan ystäväänsä, mutta nämä palasivat tyhjin käsin kertomaan ystävän kieltäytyneet tulemasta.

Eikä ystävä koskaan saanut yllätystään.

*

Eikö ole ihmeellistä, mitä kaikkea mieli kykenee kehittämään unen aikana? Mihin katosivat perinteiset lentouneni? Miksi aloin kertoa kristillistä tarinaa kesken unen, joka ei liittynyt aiheeseen mitenkään? Mitä todennäköisimmin en saa koskaan tietää.

Jaa, mietitkö, mistä tarinassa on kyse? Täysin selkeästi me olemme nuorempi ystävä, päivänsankari. Mies on Jumala. Meille on luvattu jotain hyvää tulevaisuudessa ja tahdomme nähdä tietenkin siitä merkkejä. Meille ei niitä voida antaa. Me emme luota jumalaan, emme ole kärsivällisiä, emmekä usko hänellä mitään olevan, jos sitä ei näy merkkiäkään. Ei tulta ilman savua, vai mitä? Joten emme kuuntele Jumalaa, emmekä tule paikalle, kun lupausten on aika tulla toteen.

Minusta tuntuu, että ihmiset tekevät tätä usein nykyään.