Lainaa.com

Kaikki,Mieli,Syvällisimmät,Toinen maailma

Todellinen maailma

12.02.2014, Saniainen

Miten kuvailisit sanaa ”todellinen”? Ehkä käsin kosketeltava, konkreettinen, tosi, aito tai jopa oikea. Kuvailisitko sitä maailmaa, jossa elämme, niin? Se kävisi järkeen, koska kutsumme maailmaamme todelliseksi, todellisuudeksi. Meille maailmamme on ainoa oikea, kaiken keskipiste. Käväisemme unien tai unelmien maassa, mutta palaamme aina todellisuuteen, kuten sen itse ilmaisemme. Pidämme todellisuuteen palaamista hyvänä asiana, jopa välttämättömänä. Miksi? Mikä tekee meidän maailmastamme muita paremman?

”Ok, mitä vittuu sä sepaat? Et sä tajuu, et tää on niinku tosi maailma, niinku irl?”

Jos mielesi syövereistä nousee tätä muistuttava vastalause, hiljennä se hetkeksi ja anna mahdollisuus uusille näkökannoille.

Jos kysyisin, millä perusteella joku voi väittää juuri tämän maailman olevan oikea, vastaus olisi luultavasti se, että hän tietää sen olevan. Tai että kaikki tietävät sen olevan. Joskus ainoa perusteemme on, että tiedämme asioiden olevan jotenkin, ja sitten asiat ovat niin. Se on melko epäpätevä peruste.

Mitä me tiedämme? Mikä tietämämme on varmasti niin kuin tiedämme sen olevan. Me emme tiedä mitään. Sinä voit olla mursun ajatus, joka luulee elävänsä omaa elämäänsä.  Mitä jos todellisuus on unta ja uni todellisuutta? Koko maailma voi olla uni, josta kerran heräät todeten olevasi ainoa elävä olento, joka koskaan on ollut olemassa. Tai kaikki ympärilläsi voi olla lavastusta, kaikki valtatien viereiset talot asumattomia, kaikki ihmiset näyttelijöitä, etkä tiedäkään oikeasta elämästä mitään. Minä saatan olla kuolleista herännyt diktaattori, joka aivopesee sinut tällä tekstillä mukaan luomaan hirmuhallintoaan. Et voi tietää. Olemme kaikki samassa veneessä. Me emme tiedä mitään. Minä en tiedä mitään. Sinä et tiedä mitään. Edes viisas isoäitini ei ole koskaan tiennyt mitään.

Eiköhän palattaisi asiaan.

Meidän todellisuutemme on arjessa. Syömme, juomme, nukumme, olemme töissä, opiskelemme tai teemme jotain muuta, vietämme aikaa läheistemme kanssa, käymme kahvilassa, laitamme internettiin kuvan ruuastamme, ostamme tiskirätin ensiviikkoa varten ja piparkakkumuotin alennusmyynneistä seuraavaa joulua ajatellen, katsomme televisiota, käymme wikipediassa selvittämässä, mikä on turnipsi. Arki on tuttua ja turvallista. Voimme luottaa siihen, että se pysyy samanlaisena. Tiedämme, että se on totta ja todellista.

Valitettavasti harvat arkisistakaan asioista ovat todellisia, konkreettisia, käsin kosketeltavia. Suurin osa tapahtuu tai on päässämme. Tunteet, ihmissuhteet, raha, aika ja internet ovat kaikki päässämme. Niin, tiedän, niissä on joitain todellisen piirteitä: tunteet tuntuvat koko kehossa, rahaa voi pitää kädessä, aikaa kuluu koko ajan, internetistä löytyy oikeiden ihmisten tekemiä asioita. Näinhän se menee. Mutta. Ne ovat silti päässäsi.

Tunteet eivät ole lähtöisin sydämestä. Sydän on elin, joka pumppaa verta kaikkialle kehoosi. Tunteet ovat hyvin selvästi epäkonkreettisia, koska niistä ei saa mitään otetta.

Ihmissuhteissa on ainakin kaksi ihmistä, mutta melkein kaikki heidän välillään tapahtuva on päänsisäistä. Ihmissuhteethan perustuvat yleensä tunteisiin ja kaikenlaiseen sanattomaan viestintään, minkä merkitys on vain päässämme.

Raha on paperilappuja, litteitä metalliympyröitä ja virtuaalisia numeroita, jotka määrittävät, kuka saa syödäkseen tänään.

Aikaa ei voi laskea mitenkään, se ei tule mistään, ei päädy minnekään, sitä ei voi kuulla tai haistaa, se on vain mielessämme. Olemme itse luoneet sen, jotta voisimme kauhistella, miten aikaa ”on vähän” tai se ”loppuu” kokonaan.

Entä internet sitten? Se on rinnakkaistodellisuus, tai ainakin niiden lähisukulainen.

Jokainen meistä tietää netin ja verkkokalastelun parhaat ja pahat puolet (toivottavasti ei pahimpia), nettiyhteisöt, nettikeskustelut ja sen, miten erilaisia ihmiset ovat netissä arkielämään verrattuna. Kaikki muuttuu kun siirrytään netin puolelle. Käytöstavat, eleet ja ilmeet pyyhkiytyvät pois. Puheenaiheet vaihtuvat radikaalisti päivän säästä johonkin aivan muuhun. Ihmettelen, miten nettideittailu voi edes toimia, kun kyse on niin erilaisista maailmoista.

Meidän maailmaamme ei pitäisi kutsua todelliseksi tai todellisuudeksi, kun vähintään puolet kaikesta tärkeästä on päidemme sisällä. Todellisuus tarkoittaa eri asiaa. Jos tahdot kokea todellisuuden, avaa ulko-ovi, kävele ulos talosta ja käy kerrankin kääntymässä siellä puistossa. Ehkä näet, kuinka ruoho kasvaa. Sitä on todellisuus.

Tämän ei ole tarkoitus loukata ketään, jonka mielestä raha, tunteet, ihmissuhteet, aika, uskonnot, internet, arki, piparkakkumuotit, tai meidän maailmamme ovat todellisia. Anteeksi, jos tunnet itsesi loukatuksi. Ojentaa keksin.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *