Saniainen

Pilvilinna. Lievästi vaaleanpunaiselta pilveltä kohoava rakennus. Iso ja tilava. Siellä minä vietän ison osan ajastani. Toinen kotini.

Älä tiputa minua. Se sattuu, tiedätkö? Minä en halua pudota. Anna minulle aikaa. Pilveni leijuu itse takaisin alas ja sitten leijuntani on ohi. Älä kerro minulle, että on olemassa pahaa. Se ei näytä juuri nyt tärkeältä. Älä kerro minulle mitään. Pilveni ei kestä maailman painoa. Pidä suusi kiinni ja hymyile. Katso, kun lennän! Näin korkealla! Ilman päätä ja ihan itse!

Ilo. Se porisee sisälläni kuin kiehuva ilokaasu. Liian iloinen. Se olisi mukava tapa kuolla. Melkein yhtä mukava kuin kuolla nauruun. Siinä olisi pitkä ilo, joka ei johtaisi itkuun.

Älä ärsyynny, jos puhun liikaa. Älä suutu, jos nauran kaikelle. Kaikki on hauskaa. Ethän vihaa minua, vaikka olen onnellinen? Tiedän, tiedän. Pitäisi keskittyä. Mutta minä leijun! Eihän sinua haittaa, että tahdon olla koko ajan kiinni sinussa. Pitää kädestä ja halata? Olen vain niin onnellinen, että olen saanut noin ihanan ihmisen omakseni. Ai olenko rakastunut? En. Näkisit, kuinka korkealla silloin leijuisin. Siitä tulee jotakin ennennäkemätöntä. Aion ylittää taivaan rajat. Nyt olen jo näin korkealla, eikä minulla ole syytäkään ilolleni.

Pilvilinna. Se on tyhjä. Sille on syy. Tahdon laulaa ja kuulla kaikuni, kun niin teen. Kiipeän torniini ja melkein huutolaulan. Koko linna täyttyy äänelläni. Kasvatan pitkät hiukset, jotta ne heiluisivat tuulessa. Jos hyppään ylöspäin, tuulet vetävät minut mukanaan. Aurinko paistaa kasvoni rusehtaviksi. Hymy on perusilmeeni. Ilo mielentilani. Olen niin kaukana arjen yläpuolella.

Katso! Näetkö? Se oli ihminen. Pieni kuin muurahainen. Ja kappas, tuolla toinen! Onko tuo joku poliitikko? En muista hänen nimeään… Hei, tuolla on hiekkaranta. Pilveni on auringon tiellä ja heillä on kylmä. Typerykset. Miksi he edes yrittävät lämmitellä Suomessa?