Olet eksynyt kaupunkiin. Keneltä kysyt apua? Tytöltä, jolla on mustat vaatteet, jauhonvalkoinen iho ja verenpunaiset huulet? Mieheltä, jolla on vanha takki ja rasvaiset hiukset? Naiselta, joka pukeutuu niin kirkkaisiin vaatteisiin, että ne tuntuvat imevät hänen ihostaan värin?
Ensimmäinen vaikutelma on yllättävän vahva. Kestää kauan kumota ensivaikutelma. Siksi kannattaa satsata ensimmäiseen kertaan. Miten siitä sitten tehdään hyvä? Ensivaikutelmaan vaikuttaa miten käyttäydyt, mitä teet, miltä näytät. Paljon voi ohittaa käytöstavoilla ja hiukkasella ajattelulla, kunhan et mitään aivan kummallista heti ensimmäiseksi tekisi. Tartutaan viimeisimpään. Ulkonäkö.
Ulkonäkö. Jännittävä asia. Ihmiset kuvittelevat tietävänsä sinut siitä, mitä sinulla on päällä. Siitä, miltä hiuksesi näyttävät, tai paljonko meikkiä naamassasi on, monet päättävät, oletko edes tutustumisen arvoinen ihminen. Kuulostaa kohtuuttomalta, ehkä se onkin. Mutta ulkonäöstä tiedät kieltämättä paljon. Tiedät, välittääkö hän ulkonäöstään. Tiedät, kulkeeko hän muiden mukana. Tiedät, onko hän vahva oman tien kulkija. Tiedät jotakin hänen maailmankatsomuksestaan, riippuen esimerkiksi siitä, paljonko väriä hänellä on päällään. Onko hän sateenkaaren lapsi vai yhtä värikäs kuin varjo?
****
Oletko huomannut sen ajan, kun lapset muuttuvat erilaisista kaikki saman näköisiksi? Murrosikä. Mukavaa aikaa…
Kuuluako vaiko eikö kuulua joukkoon?
Joku viisas laittoi ala- ja yläasteen vaihdon juuri siihen vaiheeseen murrosiässä, kun vanha tuhotaan uuden tieltä. Siinä vaiheessa, kun aletaan etsimään itseään, pitäisi muuttua koulu, jonka mukana luultavasti säännöt ja ihmiset. Tulenko hyväksytyksi uudessa koulussa? Miten voin varmistaa, että kuulun joukkoon?
Ole kuin kaikki muut. Käyttäydy kuin kaikki muut. Pukeudu kuin kaikki muut. Laita ne pillifarkut. Nahkatakki tai farkkutakki. Nahkalaukku. Suoristetut hiukset. Liikaa ripsiväriä. Valkoiset converssit. Et varmasti erotu. Kuin taikaa, olet yksi monista. Olet osa suurta massaa, teinien massaa, massateini. Olet pisara meressä, eikä kukaan huomaa, miten olet vaaleamman sininen kuin yksikään muu pisara. Unohda yksilön arvo. Yksi pisara ei voi taistella meren pauhua vastaan. Kukaan ei päätä, minne ollaan menossa, vaan kaikki.
Minä olen erikoinen. Jos näyttäisin massateiniltä, kukaan ei tietäisi, mitä pääni sisällä tapahtuu. Olisin joku muu kuin mitä olen. Haluan näyttää itseltäni. Kun näytän erikoiselta, kutsun sanattomasti kaikkia outoja lapsia tulemaan puhumaan kanssani. Oudolta näyttäminen on myös paras suojakilpi massateineiltä, joista suurin osa tuntuu juovan, polttavan ja jäämään uusinta kokeisiin.
Ne ovat vahvempia, koska taistelevat meren voimaa vastaan. Jos olet massateinimassan keskellä, poikana, räikyvän punaisissa housuissa ja neonvärisessä hatussa, sinulla on luultavasti hyvä itsetunto. Ja se on arvostettavaa, vaikkei kukaan sitä sanoisi ääneen.
Minulla ei ole tarpeeksi hyvää itsetuntoa ollakseni täysin oma itseni. Tahdon näyttää itseltäni. Eli välimuoto. Alkoi aikamoinen tasapainoilu, josta välitin vain minä. Yritin olla niin oma itseni, kuin yleiset normit sallivat minun olla. Alussa itsetuntoni oli niin huono, että jos joku sanoi mitään minulle negatiiviselta kuulostavaa vaatteistani, niitä ei enää ikinä nähty samassa huoneessa kanssani. Hitaasti minä ja itsetuntoni olemme kasvaneet. Ehkä jonakin päivänä olemme aikuisia.
****
Kysyisitkö apua siltä nuorelta, jolla on viulukotelo, liian painava laukku, kullanvärinen kellokaulakoru ja höyhenkorvakoru? Vai yhdeltä niistä monista suoristettuhiuksisista tytöistä, joilla on aivan liikaa ripsiväriä? Se riippuu siitä, millaisia ennakkokäsityksiä ja -luuloja sinulla on kyseisentyyppisistä ihmisistä. Se riippuu siitä, millainen ihminen sinä olet. Valintasi kertovat myös yllättävän paljon sinusta. Ja jos valitsit kellokorun, minä valitsen sinut.
”Anteeksi, miten täältä pääse sinne, missä vaaleanvihreä on heiluvaa ja läpinäkyvää?”