Kaikki,Syvällisimmät,Toinen maailma,Valoisat
Kun jalkapohjasi muuttuvat tunnottomiksi, tajuat seisseesi liian kauan katsellen haudan ja sen kynttilöitä. Et ole kivi, et ole kynttilä. Et kuulu niiden joukkoon. Sinun täytyy jatkaa matkaa.
Metsä muuttuu pimeäksi, kun jätät hautakynttilöiden valon selkäsi taakse. Nouset koko rinteen ylös. Lähellä huippua metsä harventuu ja ilta-aurinkoa pääsee yhä enemmän oksien läpi. Kun viimein seisot paljaalla kalliolla, kukkulan korkeimmalla kohdalla puiden yläpuolella, sokaistuit auringon oranssista valosta. Se ylittää kaiken muun palavan voiman, se ylittää kaiken tällä planeetalla. Aurinko valaisee iltataivaan värisekseen, niin että koko taivas näyttää yhdeltä, valtavalta, auringolta. Taivas yhdistyy ilman rajoja loputtomuuteen. Kaikki huutaa palavaa tahtoa. Et usko, että voit ikinä olla mitään niin kaunista kuin aurinko.
Kalliolta näet kirkkaan puron. Aurinko paistaa siihen lämpimämmin kuin muualle. Vesi alkaa muuttua höyryksi. Puro höyrystyy kuiviin ja liihottaa pilvenä kallion kiellekkeen alapuolelle kutsuen sinua mukaansa. Lähestyt kallion reunaa, mielesi alkaa käydä taistelua: hypätäkö vaiko ei. Et uskaltaisi, ellei pääsi olisi niin sekaisin valosta ja halusta päästä leijailemaan osana oranssia äärettömyyttä. Astut reunan yli, vaikka jokin osa pääsi sisällä huutaa vastaväitteitä. Jalkasi uppoavat höyhenmäiseen pehmeyteen, joka on juuri ja juuri tarpeeksi tiivis pitämään sinua yllään. Sinä ja pilvi irrottaudutte kalliosta. Alkaa matkanne osana taivasta. Laskeudut varovasti polvillesi, ihan kuin pilvi voisi särkyä allasi. Aurinko värjää pilven oranssiksi, sinut pilven mukana.
Katselet hiljaisuuden rauhassa maisemien vaihtumista. Jostain kiemurtelee metsään tie, tien laidalla on taloja. Taloja alkaa tulla enemmän, metsä muuttuu kaupungiksi. Tajuat, kuinka pimeää ja myöhä täytyy olla, kun kaupunki on jo pukeutunut yövaloihin. Kosteat kadut toimivat valon peileinä ja muutamasta ikkunasta näkyy, että kattolamput ovat vielä hereillä. Katulamput hohtavat himmeinä kultavaloa muistutuksena auringon väristä. Ne ovat öinen aurinko. Aurinko ei jätä kaupungin asukkeja koskaan.
Päädytte tyynen meren päälle. Se on syvän sininen ja velloo rauhallisena. Meren pinta toistaa tähtikuvion hieman heiluvana. Sama väri jatkuu merestä taivaaseen. Käännyt makaamaan selällesi, luotat jo pilven kestävyyteen. Sinun on mukava ja lämmin olla. Oikeastaan lämpimämpi ja mukavampi kuin koskaan ennen. Katsot tähtitaivasta ja avaruutta sen takana. Näet pidemmälle ja pidemmälle, mitä pidempään katsot.
Avaruus on valtava. Sinä tiedät olevasi siihen verrattuna pieni ja mitätön, mutta sinua ei pelota. Kun katsot tällä tavalla vain ylöspäin avaruuteen, et edes muista, kuka sinä olet. On vain avaruus, joten sinä olet osa sitä. Olet aina ollut. Varpaasi ja sormesi tuntuvat vahalta. Tunne leviää kaikkialle. Ruumiisi sulaa osaksi avaruuden kylmää kauneutta. Et tunne omaa heikkoa sydäntäsi, joka on tuomittu kuolemaan, tunnet valtavan voimakkaan sydämen, joka on avaruuden. Se sykkii eloon jokaisen tähden ja pienen hyönteisen maapallolla. Se on sinun sydämesi. Olet avaruus.