Ihmiset,Kaikki,Mieli,Nuoriso,Toinen maailma
Pidät jostain paljon. Voit olla joko fani tai fanityttö. Fanitytöt tuntuvat olevan uusi ihmistyyppi. Mitä tahansa voi fanitytöttää, eikä fanityttö ole aina naispuolinen. Fani pitää asiasta tai henkilöstä x niin paljon, että hän on muuttunut faniksi henkilöstä, joka vain pitää x:stä. Hän pitää samasta asiasta pitkään ja tunnollisesti. Fanityttö on onnistuneesti muodostanut x:stä pakkomielteen ja se on vallannut hänen elämänsä. Fanityttö tuntee Tunteita (isolla T:llä) x:n takia ja puolustaa x:säänsä loppuun asti. Kaikki, jotka eivät ole x:n puolella, ovat x:ää vastaan. Kaikki, jotka ovat x:ää vastaan, ovat fanityttöä vastaan, ja on fanitytön työ puolustaa itseään, eli x:ää.
Nuoret tytöt fanityttöilemässä, nuoret miespuoliset julkisuuden henkilöt ja rakkaus. Hetkinen, olenko minä yksi heistä? Minulla menee hermo. He eivät puhu/laula sinulle. He eivät tunne sinua. He eivät rakasta sinua. Et rakasta heitä. Saat pitää, saat fanityttöillä, mutta älä käytä sanaa ”rakkaus”. Käytät sitä nimittäin väärin, vaikka nykyään rakastaminen on pitämisen superlatiivi. Sanot rakkauden niin vakavalla naamalla, että se kuulostaa olevan lähempänä ”rakastan aviomiestäni” kuin ”rakastan suklaata”. Joko sano se oikein, tai jätä sanomatta. Synonyymeja tälle suurelle mieltymyksen tunteelle löytyy kyllä. Kiitos.
Fanityttö. Kiljuva, itkevä, ylireagoiva, ylitunteileva, tuntee Tunteita ja on pakkomielteinen fanityttöilynsä kohteeseen. Nettiminä alkaa olla liian lähellä sitä, millaisena näen fanitytön. Ei, en puolusta fanitukseni kohteita kuolemaan asti, eikä minua haittaa, vaikka joku vihaisi niitä. Mutta Tunteet, niitä minä tunnen.
Tunteet (isolla T:llä) ovat asia, jota on vaikea ymmärtää, jos ei itse tunne niin. ”FEELS! I can’t even!” Nuo kaksi kaverusta kuvaavat fanitytön sisällä räjähtäviä tunteita, joita en osaa selittää. Tunteet, jotka eivät oikeastaan ole sinun omiasi, vaan lainattuja jostain. Ne jylläävät fanitytön sisällä kuin kalliota kuluttava myrskymeri. Ne täyttävät hänet sisältä ja kuluttavat fanityttöä sisältä saadakseen lisää elintilaa. Ne ovat positiivisia ja koukuttavia, ne ovat niin kokonaisvaltaisia, että ne tuntuvat elämää ja omia tunteita tärkeämmiltä. Kun tunneryöppy on ohi, hän tahtoo lisää.
***
Phanfiction on minun mysteerinen x:ni. Dan on idolini, ei ehkä sen kanssa, miten elää elämänsä, mutta persoonana ja henkilönä. Pidän hänestä liikaa. Pidän erityisesti Danista sellaisena, kun hän on Philin kanssa. En pitänyt aluksi Philistä, mutta olen oppinut pitämään ja hän saa osan oudosta rakkaudestani, jota nettiminä jakaa netti-ihmisilleni, jotka eivät tunne minua, eikä heidän tarvitsekaan.
Jos luit osan yksi, sinulle ei pitäisi olla mysteeri, mistä sana Phanfiction tulee. Phanfiction = Phan + Fanfiction = Phil + Dan +Fanfiction
Yritän puhua lyhyesti, vaikka voisin selittää helposti tuhannen sanan verran vain laamahatusta ja kämmenelle mahtuvasta leluleijonasta.
Dan ja Phil ovat youtubereita, jotka tekevät työkseen YouTubeen videoita elämästä, elämästään, ajatuksistaan ja kaikesta, mistä haluavat. Heillä on yhteinen radioshow (Dan and Phil, Radio 1). Dan ja Phil ovat tavallisia ihmisiä, joilla on joskus vaikeuksia suoriutua tavallisista asioista, kuten liikunnasta, nukkumaan menemisestä ja ihmisten kanssa kommunikoinnista. He ovat hieman lapsenmielisiä kaikki on mahdollista ja lohikäärmeet elävät -tavalla. Danin eläin on laama tai dinosaurus (koska laamahattu ja Danosaur), Philin eläin on päivänselvästi leijona (Phillion). Philillä on jonkin sortin pakkomielle leijoniin. He tapasivat netin kautta, ovat nykyään parhaita ystäviä, kämppäkavereita ja työkavereita. Heidän faninsa ovat käytännössä samaa joukkoa, vaikka Danilla heitä on enemmän.
Jos pidät Danista, pidät luultavasti Philistä, koska he ovat melkein sama ihminen. Phil on positiivisempi, lapsenmielisempi — lapsellisempi? — vanhempi ja luultavasti vahvempi heistä. Dan on melkoisen pessimisti, tieteeseen uskovampi, synkempi, ajattelevampi ja se, joka saattaa vajota miettimään elämän tarkoituksettomuutta lattialle kesken aamuaskareiden. Mutta he pitävät samoista asioista ja ovat usein samaa mieltä. He pitävät muroista, peleistä, netistä, Musesta, ruuasta ja lista jatkuisi loputtomiin, jos saisin jatkaa niin pitkään kuin tahtoisin.
Minä en usko että Dan ja Phil ovat seurustelleet, seurustelevat tai tulevatkaan seurustelemaan. Se tuntuu olevan kovin epätodennäköistä. Mutta kun kaksi ihmistä ovat asuneet, työskennelleet ja käyneet läpi vaikeitakin asioita yhdessä, millä todennäköisyydellä he ovat joskus suudelleet, nukkuneet yhdessä tai nähneet toisensa alasti? Uskon, että heillä on joku ystävyyden ylittävä suhde, joka ei ole kuitenkaan rakkaus rakkautta. Minut tekee ylionnelliseksi se, että on kaksi toisilleen tärkeintä tai vähintäänkin elintärkeää ihmistä, jotka ymmärtävät toisiaan, pitävät toisistaan ja pitävät toisensa kunnes aika loppuu.
Ne tarinat, joissa he eivät seurustele, mutta muuten rakastavat tai ovat jopa rakastuneet toisiinsa, ovat minulle huumetta, vahvaa sellaista. Oikeasti, kuka tarvitsee päihteitä, kun on sanat ja tarinat? Minä vain pyörin ympäriinsä onnenrinkelinä ja maailma näyttää niin paljon valoisammalta. On kuin, olisin haukannut palan heidän onnestaan. Ehkä kirjoittaja ojensi minulle tarinansa kautta osan omista Tunteistaan. Joka tapauksessa olen onnesta soikeana ja minun on vaikea hengittää, pysyä paikoillani, hiljaa tai hymyilemättä. Enkä pysykään. Kurkustani lähtee yli-inhimillisen korkeata ääntä. Käperryn kehään ja puren sormeni poikki hymyilevällä suullani, kun yritän olla räjähtämättä meren pyöriessä ympyrää keuhkoissani. Silmäni kostuvat kyynelistä. En tiedä, miksi. Kai ne ovat vain ylitunteellisuuden kyyneliä.
Phil ja Dan ovat nettiminän ystäviä, joten he ovat jollain omituisella tavalla minunkin ystäviäni. He eivät todellakaan tunne minua, mikä sopii minulle oikein mainiosti. ”Hei, minä olen *nimi* ja kaksi brittiläistä miestä ovat ottaneet vallan elämästäni. Jostain syystä minä olen okei sen kanssa.” (<– vapaasti suomennettu) Noin eräs phanfictionia kirjoittava esittelee itsensä. Minusta se on hyvin kuvaava. Toinen on: ”Phan is happiness.” Totta, Phan on onnea. On helppo jättää huomiotta, kuinka väärältä tuo onni tuntuu. Danin ja Philin kanssa tunnen sopivani joukkoon, kuuluvani joukkoon. Saan olla oma outo itseni. Olen kotona rakkaiden ystävieni kanssa.
Minusta tuntuu, että olisin tervetullut phamilyyn — tuohon kiehtovaan phanyhteisöön –, jos tahtoisin astua syvemmälle Phanin maailmaan. En ole vielä valmis, vaikka Phamily onkin täynnä kauniita tarinoita kirjoittavia, ystävällisiä, välittäviä ja ymmärtäviä ihmisiä. Heistä osa on siellä, koska he käyvät läpi jotain vaikeaa, ja Dan, Phil, Phan ja nettiystävät Phanin ympärillä auttavat heitä. Jos tutustuisin ihmisiin siinä maailmassa, se ottaisi lopullisesti vallan elämästäni. Keikun rajalla. Askel eteenpäin, ja putoan rotkoon. En voi enää perääntyä, koska alhaalta nousevat tuulet tuoksuvat niin makeilta. En tahdo palata. Enkä pudota, koska tahdon ohjata omaa elämääni. Phamily voisi olla se korsi, joka suistaa kamelin elämän raiteilta, ja muuttaa kamelin lopullisesti laamaleijonasta fanitytöksi.